VÄRIÄ ELÄMÄÄN

Niina Eskelinen


Uusia campbelli värejä on viime aikoina ilmestynyt kuin sieniä sateella. Väreistä on aikaisemminkin ollut Poskipussissa juttua, mutta nyt kun näitä värejä on oikeasti saatu Suomeen saakka, on niistä saatu tietokin aivan eri pohjalla kuin ennen. Lisäksi kun kaikilla ei ole mahdollisuutta tai taitoa internetin käyttöön, pieni ajankohtainen katsaus lienee paikallaan.


Ensimmäisenä kaikessa kasvatuksessa on hyvä opetella värien periytyminen. Pelkkää sukutaulua katsomalla voi kyllä aika pitkälti päätellä mitä värejä hamsteri saattaa periyttää, mutta päästäkseen eroon epäilyistä ”mikä väri tämä on” tai ”voiko tämä olla se ja se väri”, tulee periytymisestä jo tietääkin vähän jotain. Asiaan perehtyminen on hyödyllistä sekä kasvattajalle että ostajalle. Hamsteri tulee myytyä oikean värisenä ja turhat epäilykset voi unohtaa, eikä tule jälkeenpäin pahaa sanottavaa kummaltakaan osapuolelta.

Campbellien värit ovat kaikki, normaalia lukuun ottamatta, resessiivisiä eli väistyviä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että värigeeni on saatava kummaltakin vanhemmista. Resessiivistä väriä voi myös ”kantaa” eli se voi olla piilossa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että hamsteri saattaa periyttää jotain väriä, vaikka sen ulkoasussa ei tuota väriä olekaan näkyvissä. Tämäkin tietysti vaatii sen, että geeni tulee kummaltakin vanhemmista.

Kuitenkin on olemassa mahdollisuus, että saman poikueen poikaset eivät kaikki saakaan samoja geenejä. Tästä luonnollisesti seuraa se, että poikaset ovat keskenään erivärisiä. Lisäksi, kun ei voi etukäteen sanoa mitä värigeenejä vanhemmat mahdollisesti kantavat, voi poikueessa olla paljonkin värivaihtoehtoja. Esimerkiksi yhdistelmästä argente (pp) – sinibeige (bbddpp) on syntynyt argentea, keltaista (ent. beige, bbpp) ja sinibeigeä, vaikka geenikaavoja katsomalla voisi odottaa vain argentea syntyväksi. Tämä selittyy sillä, että isä (argente) kantaa sinibeigeä (tai oikeastaan sandyä bb ja opalia dd), jolloin värien kirjo kasvaa. Sukutaulua katsomalla toiveita muihinkin väreihin oli, mutta asia selvisi varmaksi vasta kokeilemalla.

Lisäksi on aina olemassa sellainenkin vaihtoehto, että poikueissa ei välttämättä esiinnykään kaikki värit joita geneettisesti on mahdollista syntyä, johtuen esimerkiksi vähäisestä poikasmäärästä. Siksi samoista vanhemmista voi kahteen eri poikueeseen syntyä keskenään täysin erivärisiä poikasia. Tosin suurin todennäköisyys on, että poikaset kuitenkin ovat samaa väriä, tai että molemmista poikueista löytyy ainakin yhtä samaa väriä. Jatketaan samalla esimerkillä: yhdistelmä argente (sinibeigen kantaja) – sinibeige. Ensimmäiseen poikueeseen syntyi argente, keltainen (ent. beige) ja kaksi sinibeigeä. Toiseen poikueeseen syntyi kaksi keltaista (ent. beige) ja yksi sinibeige, mutta ei argentea.


Värit on selkeyden vuoksi helpointa jakaa neljään eri kategoriaan: yhden geenin värit, kahden geenin värit, kolmen geenin värit ja neljän geenin värit. Lukumäärät tarkoittavat kuinka monta eri värigeeniä tarvitaan jonkin tietyn värin muodostamiseen. Yhden geenin väreihin tarvitaan yksi sama geeni sekä isältä että emältä, kun taas kahden geenin väreissä tarvitaankin jo kaksi eri geeniä, molemmat kummaltakin vanhemmalta ja samalla logiikalla eteenpäin neljään geeniin saakka.

Käydäänpä tässä välissä läpi värit, niiden geneettiset merkinnät, mistä väreistä ne ovat yhdistelmiä ja kuuluvatko ne yksivärisiin vai värimerkkisiin.


Yhden geenit värit

argente pp värimerkkinen
opal dd värimerkkinen
sandy eli mustasilmäinen argente bb värimerkkinen
albiino cc yksivärinen
musta aa yksivärinen


kahden geenit värit

keltainen (ent. beige) bbpp sandy + argente värimerkkinen
sininen argente (ent. sininen fawn) ddpp opal + argente värimerkkinen
lila fawn bbdd sandy + opal värimerkkinen
sininen aadd musta + opal yksivärinen
dove aapp musta + argente yksivärinen
suklaa aabb musta + sandy yksivärinen


kolmen geenit värit

vaaleansininen (ent. p.s. lila) aaddpp musta + opal + argente yksivärinen
mustasilmäinen lila aabbdd musta + sandy + opal värimerkkinen
sinibeige bbddpp sandy + opal + argente värimerkkinen
tumma beige aabbpp musta + sandy + argente yksivärinen


Neljän geenit värit

samppanja aabbddpp musta + sandy + opal + argente yksivärinen


Geenikaavoja silmäillessä voikin siis näppärästi huomata, että esim. dove on ”punasilmäinen musta”, tumma beige onkin oikeastaan punasilmäinen suklaa ja sininen argente (ent. sininen fawn) taas punasilmäinen opal.


Vaikeinta näiden uusien värien kasvattamisessa on varmastikin tällä hetkellä jalostuseläinten vähyys. Ruotsissa harrastetaan paljon sukusiitosta, mitä en itse missään nimessä suosittelisi tehtäväksi. Se ei pitemmän päälle ole kannattavaa, koska geenipohja kapenee entisestään ja perinnöllisten sairauksien uhka lisääntyy. Itse pidän ehdottomasti tärkeämpänä terveiden hamstereiden jalostamista, kuin sitä että uusia värejä on synnyttävä heti ensimmäisessä tai edes toisessakaan polvessa. Olen omalla kohdallani ratkaissut asia yhdistämällä suomalaisia linjoja ruotsalaisiin ja yhdistämällä aikaisintaan näiden jälkeläisiä keskenään. Tämä järkevää jo siinäkin mielessä, että pian meillä olisi vain saman sukuisia hamstereita jolloin jouduttaisiin jälleen jatkamaan yhä pahenevaa sukusiitosta ja kierre olisi valmis. Pitkäaikaista kasvatusta ei missään nimessä voi rakentaa jatkuvan sukusiitoksen varaan.

Geenipohjan laajentamisen jälkeen mielestäni seuraavana tulisi kiinnittää huomiota typpiin, päähän ja turkkiin. Hamsulastani löytyy 4-5 uutta väriä edustavaa campbellia, jokaista useampi yksilö. Suomalaisia sekä ruotsalaisia hamstereita, omia kasvatteja ja muiden. Suurimmalla osalla on hyvin pitkä turkki, hiirimäinen tyyppi sekä pitkä ja kapea pää. Osaltaan tähän vaikuttaa tietysti se, että tuskinpa olen Ruotsista saanut niitä kaikkein parhaimpia eläimiä omaa kasvatustani varten. Itselläni, kuten varmaan monella muullakin kasvattajalla, kun kuitenkin on usein tapana pitää parhaat poikaset itse. Varsinkin kun kyseessä on tällaisten harvinaisempien värien kasvatus. Vaaditaan siis aikaa ja kärsivällisyyttä, ennen kuin halutut tulokset alkavat kaikilta osin näkymään.

Tietojeni mukaan Suomesta löytyy ja/tai on kasvatettu kaikkia muita värejä paitsi opalia. Näistä ns. uusista väreistä musta, dove ja sininen ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisessa campbellikannassa jo jonkin aikaa sitten, joten niiden kasvattaminen ja poikasten löytäminen pitäisi olla helppoa. Suhteellisen hyvin löytynee myös poikasia väreissä vaaleansininen (ent. punasilmäinen lila), sininen argente (ent. sininen fawn), sinibeige ja keltainen (ent. beige), ainakin jos poikasta on valmis odottamaan jonkin aikaa eikä sitä ole pakko saada ihan heti. Pidemmän aikaa Suomessa olleista väreistä yleisin tällä hetkellä on argente, albiinon tullessa heti hyvänä kakkosena. Mikäli uudet värit (tai campbellit yleensäkin) kiinnostavat ihan jopa näyttely- ja/tai kasvatusmielessä, kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä kasvattajiin. Yhteystietoja löytyy Suomen Hamsteriyhdistys ry:n
kasvattajalistalta (HUOM! Värien saatavuus ja tilanne keväältä 2003).



ylös